Päivän jyrähdys

Ajattelin näin aamupäivän ratoksi jyrähtää asiasta, joka säännöllisesti askarruttaa minua; nimittäin jyrähtelystä. 

Kuten sanakirjakin, olen mielessäni määritellyt jyrähdyksen salamaniskun aiheuttamaksi ääneksi. Tietyissä rajoissa voin myös ymmärtää sanan käytön viihdebisneksen markkinoinnillisissa tarkoituksissa. ’Kesäkuussa Olympiastadionilla jyrähtää!’ on kliseisen lattea mutta kuitenkin jollain tavalla ymmärrettävä tapa hehkuttaa tulevaa jättikonserttia.

Mutta voisiko joku nyt selittää, mitä helvettiä se tarkoittaa, kun muutamien viime vuosien aikana poliitikot, professorit, asiantuntijat, kaikki ovat alkaneet lehtien palstoilla jyrähdellä kuin viimeistä päivää. Jos esimerkiksi Timo Soini jyrähtää jostain asiasta, puhuuko hän silloin todella matalalla ja kovalla äänellä? Tai jos Panimoliiton puheenjohtaja esittää mediassa kritiikkiä suunnitteilla olevasta alkoholimainonnan rajoittamisesta, onko silloin automaattisesti kyseessä jyrähdys? Onko meillä kaikilla oikeus jyrähtelyyn, vai onko se vain tietyn yhteiskunnallisen statuksen saavuttaneilla ihmisillä? Entäs sitten naiset, jotka luonnostaan puhuvat korkeammalta kuin miehet. Onko heidän jyrähtelynsä sallittua, tai ylipäänsä mahdollista? Miltä esimerkiksi kuulostaa Tarja Halosen jyrähdys?

Vai voisiko olla niin, että kyseessä onkin jälleen yksi keltaisesta lehdistöstä levinnyt retorinen keino, jolla yritetään luoda täysin vailla uutisarvoa olevasta asiasta jotain elämää suurempaa? Kun jostain syystä ilmaisut kuten ’arvostella’ tai ’esittää eriävä mielipide’ eivät olekaan yhtään niin mahtipontisia ja kiinnostavia.